Uskomaton tarina

Ystäväni Hanna Rosenberg, mielen filosofi, veti todella voimaannuttavan illan naisille vähän aikaa sitten. Illan teemana oli vapauttaa jokaisen voimavarat aitoon käyttöön. Hanna esitti meidän pienelle yrittäjänaisista koostuvalle ryhmälle kysymyksen uskomuksista ja siitä, miten ne ovat vaikuttaneet elämäämme.

Esimerkiksi minulle pienestä pitäen sanottu ”Meidän Päivi pärjää aina” -hokema on luonut hyvin vahvan uskomuksen läpi koko elämäni. Enkä ollut ainut meidän illassa, joka pystyi allekirjoittamaan tämän.

Kyseinen uskomus on palvellut minua hienosti. Olen elämässäni saanut lähes kaiken minkä olen halunnutkin. En ole paljon apua kysynyt, vaikka usein olisi pitänytkin. Työ-elämässä olen ollut päämäärätietoinen. Jos olen päättänyt olla vuoden välittäjä toimistossani, olen sen myös tehnyt. Mutta jostain syystä aina päästessäni päämäärääni, minulle on jäänyt tyhjä olo. Ajatukseni on aina seuraavissa haasteissa, enkä oikein osaa nauttia välivoitoista.

Äitini oli todella perinteinen nainen ja hyvin kauneudentajuinen. Minulla oli aina sukkahousuissa henkselit, etteivät sukat mene makkaralle. Tytön piti näyttää nätiltä ja siistiltä. Näiltä ajoilta minulle on jäänyt vahva uskomus huolitellun ulkomuodon merkityksestä, jota ryyditti sanonta ”Makkarasukkaa ei kukaan huoli”.  

Äitini laittoi aina aamuisin meille aamiaisen ja odotti meitä aamiaispöydässä jo meikattuna ja hiukset laitettuina. ”Eihän sitä mies voi aamuisin papiljottipäistä vaimoa katsella”, äitini varmasti ajatteli. Sen jälkeen hän lähti myös itsekin töihin. Ei häneltä kukaan moista palvelua vaatinut, mutta sitä hän halusi, ja siihen olimme tottuneet. Tästä on varmasti jäänyt minulle pärjäävän naisen asenne, joka kuitenkin tekee lähes kaiken mitä puoliso tajuaa pyytää, ja tekee sen vaikkei pyydettäisi.  

Pidin miehen paidat silitettyinä ja värisuorassa kaapissa, voileivät aamuisin valmiina pöydässä. Usein laitoin miehelle valmiiksi jo seuraavan päivän vaatteetkin tuolin karmille. Olihan ne siitä helppo ottaa ja pukea päälle. Nukkumaan en käynyt ennen kuin mies tuli kokouksesta vaikka keskellä yötä. Olihan se miehenkin mukavampi nukahtaa, kun vaimo hipsuttaa hänen kertoessaan päivän tapahtumia.

Jos mies lähti matkalle, niin tietysti vaimon tehtävä oli pakata laukku ja mielellään laittaa pieniä rakkauden tunnustuksia paitojen väliin, että hän muistaisi matkallakin, miten erinomainen vaimo kotona odottaa. Ja kaiken tämän tein vain sen takia, että ansaitsisin toisen rakkauden.

Nyt varmasti joku teistä ajattelee, että miksi ihmeessä joku noinkin täydellisen naisen on jättänyt. Annas kun kerron.

Jossain vaiheessa tajusin, ettei huomionosoituksiani arvostettu. Vielä pahempaa oli se, että niitä alettiin pitämään itsestäänselvyyksinä. Keittiön ja kodinhoitohuoneen varjoista astui esiin Päivi, joka “pärjää aina”.  

Passaaminen loppui ja mies alkoi ihmettelemään kadonneen, ihanan vaimonsa perään. Minne se kodinhengetär oikein hävisi? Ja siitä se alamäki sitten yleensä alkoi.

Olen varmasti luonut omalle tyttärellenikin vastaavia uskomuksia, mutta toivon päällimäiseksi niistä jääneen kuitenkin ajatuksen, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on. 

Meillä kaikilla on uskomuksia, niin hyviä kuin huonoja. Olen viime aikoina yrittänyt muuttaa niitä enemmän minua palveleviksi. Pärjäämisestä haluan kuitenkin pitää kiinni, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että teen kaiken yksin tai en uskaltaisi pyytää apua.

Loputtomaan toisen palvelemiseen olen kovasti myös yrittänyt tehdä muutosta. Sitä ei minulta kukaan vaadi, mutta minulle on luontaista tehdä toisen olo mukavaksi.

Löysin itseni viime kesänä pöyhimässä miesystäväni tyynyä, että siihen on mukavampi nukahtaa. Seepra ei taida päästä raidoistaan.

Olisi kiva kuulla minkälaisia uskomuksia sinulla on, ja miten ne ovat vaikuttaneet elämääsi.